Kehityspsykologi Gordon Neufeld on kehittänyt kiintymyksen kuuden vaiheen teorian, jossa hän käsitteellistää kuusi eri kehitysvaihetta lapsen kiintymyskehityksen kypsymisessä. Teorian mukaan vaiheet etenevät järjestyksessä rakentuen toistensa päälle, jolloin edellisen vaiheen tarpeet tulisi olla täytetty kehityksen mahdollistamiseksi. Mitkään aiemmat tarpeet eivät kuitenkaan vain katoa, vaan ovat edelleen tärkeä osa suhdetta. Ikäjaottelukaan ei ole aukoton, vaan esimerkiksi sairastuminen, kehityshaasteet, trauma tai pidempi ero voivat vaikuttaa siihen, missä vaiheessa kiintymyskehitys on. Jokainen vaihe antaa lapselle uuden tavan tavoitella kiintymyskohdetta ja ylläpitää läheisyyttä. Teorian mukaan mitä useampia tapoja lapsella on tämän kehityksen myötä kannatella kiintymyskohdettaan lähellään, sitä suurempi potentiaali hänellä on suuntautua myös ulospäin sekä kasvaa erilliseksi ja joustavaksi yksilöksi. Tässä blogitekstissä avaan lyhyesti teorian kuutta vaihetta ja niiden käytännön sovelluksia lapsen unen kannalta. 

Läheisyys

Vauvat ovat äärimmäisen kehollisia olentoja ja kehitys tapahtuukin vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa, joten kehityksen kannalta olennaista ovat monipuoliset sensoriset kokemukset hoivaajasta ja ympäristöstä. Neufeldin kiintymyksen kuuden vaiheen teorian mukaan vauva kiintyykin ensimmäisen vuotensa aikana aistien kautta; kosketuksen, näkö- ja kuuloaistin sekä haju- ja makuaistin avulla. Riittävä ja säännöllinen läheisyys kiintymyskohteeseen on olennaista läpi ensimmäisen vuoden. Vaikka vastasyntynyt kykenee tunnistamaan biologisen äitinsä äänen ja tuoksun perusteella, kestää vauvalla tyypillisesti noin 6-8kk muodostaa spesifi kiintymyssuhde. Vauva nauttii läheisyydestä ja kokee usein ihokontaktin rauhoittavana. Ihokontaktin aiheuttamat vasteet vauvassa tukevat mm. vauvan lämmönsäätelyä, hengitystä, ruuansulatusta ja stressihormonitasojen laskua.  Vauvojen itkuisuuteen, unihaasteisiin ja imetyshaasteisiin keskittyvä ja näyttöön perustuva Neuroprotective Developmental Care / Possums-ohjelma suositteleekin alle 6kk ikäisille vauvoille 10h ihokontaktia vuorokaudessa. Ihokontaktin tukemisessa auttavat esimerkiksi kantovälineet sekä turvallinen perhepeti (ks. perhepeti).

Mikäli vauva ei kykene aistimaan sinua, hän ei tiedä sinun olevan lähellä. Tämä luonnollisesti aiheuttaa vauvassa hätää, onhan hän täysin hoidosta riippuvainen. Uni on olosuhteista riippumatta aina erotilanne ja tätä voi koittaa helpottaa turvallisen perhepedin lisäksi esimerkiksi nukkumalla alkuun yksi yö vauvan lakanoissa, jotta niihin tarttuu tuoksuasi.

Samankaltaisuus

Toisen ikävuoden aikana lapsi kiintyy samankaltaisuuden kautta ja tämä näkyy erityisesti kiintymyskohteiden imitointina. Lapsen maailmassa samankaltaisuus yhdistyy pyrkimykseen pitää henkilö sitä kautta lähellä. Usein ajattelemme lapsen imitointia puhtaasti kognitiiviselta kannalta, oppimisena, sivuuttaen kiintymysaspektin eli tarpeen samaistua lähimpäänsä. Kiintymys ruokkii kaipuuta esimerkiksi opetella puhumaan samaa kieltä ja syödä samaa ruokaa kuin kiintymyskohde. Jälkimmäiseen liittyvä ”annoskateus” lienee ilmiönä tuttu monelle taaperon alkaessa vaatia samaa ruokaa lautaselle kuin vanhempansa. Taapero saattaa myös pyrkiä tarjoamaan hyvinkin hanakasti omia ruokiaan; minä pidän tästä, pidäthän sinäkin! Tätä kiintymysvaihetta voi huomioida unen kannalta esimerkiksi käyttämällä lapsen kanssa mätsääviä yöasuja, lakanoita tai vaikka unileluja.

Uskollisuus

Neufeldin kuuden vaiheen kiintymysteoriassa on kahden ja kolmen ikävuoden välillä vuorossa kiintymys uskollisuuden kautta. Tällöin alkaa ensin tulla enenevissä määrin esiin piirteitä, kuten omistushaluisuus ja mustasukkaisuus, jotka myös palvelevat halua pitää lähellä. Lapsi saattaa myös pitää siitä, että vanhempikin osoittaa ns. omistuskäyttäytymistä ”olet minun oma kulta!” Uskollisuus näyttäytyy usein suurempana halukkuutena seurata kiintymyskohteen ohjeita sekä puolen valintana esimerkiksi vanhempien riidellessä. Omistushaluisuutta esiintyy tyypillisesti myös asioita kohtaan lapsen selkeästi ilmaistessa, mitkä ovat juuri hänen tavaroitaan ja olemalla haluton jakamaan. Tämä saattaa olla potentiaalista aikaa pyrkiä muuttamaan lapsi perhepedistä omaan sänkyyn tai huoneeseen, jos se on ollut vanhempien toiveena. Lapseen voi vedota tällöin kyseessä olevan juuri hänen ikioma sänkynsä tai huoneensa tavaroineen. Tässä tapauksessa on hyvä muistaa kunnioittaa näitä lapsen omina tiloina ja huolehtia, että mahdolliset sisarukset tekevät näin myös.

Merkityksellisyys

Kolmantena ikävuotena lapsi kiintyy merkityksellisyyden tunteen kautta. Tällöin lapsi janoaa olla erityinen ja rakas kiintymyskohteidensa silmissä. Kaivaten tulla nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi. Tätä kaipausta voidaan täyttää antamalla lapselle jakamatonta huomiota, kiinnittämällä huomioita asioihin, jotka ovat lapselle tärkeitä ja iloitsemalla yhdessäolosta lapsen kanssa. Lapsi kiinnittää tässä vaiheessa huomiota siihen, mistä kiintymyskohde pitää ja pyrkii usein miellyttämään. ”Kato mua!” ja ”kato mitä mä tein!” Mikäli lapsi kuitenkin joutuu tekemään töitä huomion ja kiintymyskaipuunsa täyttymisen eteen, se on poissa vapaasta leikistä ja maailman tutkimisesta. Tämän takia jatkuva kehuminen voi olla joskus ongelmallista pienille lapsille, sillä he saattavat alkaa työskennellä hyväksynnän eteen sen sijaan, että itse toiminta tuottaisi heille iloa. Merkityksellisyyden vaihe on myös aiempia kiintymysvaiheita haavoittuvampi, sillä hyväksyntää tavoitellessa torjunta tai välinpitämättömyys saattaa olla hyvinkin satuttavaa. Tunne siitä, ettei ole haluttu tai tervetullut voi johtaa häpeään lapsen ajatellessa, että hänessä on jotain vialla. Tämä voi johtaa pyrkimyksiin mukauttaa itseään sellaisiin raameihin, jolla saa paremmin hyväksyntää osakseen. Jotta lapsen itsetunto siis kehittyisi vahvaksi, merkityksellisyyden tunne tulisi erottaa lapsen suorituksista. Päivät ovat usein touhukkaita, joten viimeistään tässä vaiheessa kannattaa pyhittää aikaa lapsen kanssa rauhassa kohtaamiseen ennen nukkumaanmenoa.

”Jokaisella lapsella tulisi olla ainakin yksi aikuinen, jonka silmät hän saa säihkymään vain astumalla huoneeseen”

Rakkaus

Neljän ja viiden ikävuoden välillä on vuorossa rakkaus. Tämä on emotionaalisen läheisyyden aikaa, jolloin lapsi vannoo rakkauttaan (”mutta rakastan sinua vielä enemmän, nääääääääin paljon!”) ja sydänsymboleita saattaa alkaa ilmestyä ympäriinsä. Kiintymys rakkauden kautta edellyttää syvää haavoittuvuutta ja teorian mukaan järjestelmälliset kiintymysvaiheet ovatkin luonnon tapa varmistaa turvallinen kiintymys, jotta lapsi ei antaisi sydäntään kelle tahansa. Emotionaalinen läheisyys antaa lapselle eväät kokeilla yhä edelleen uusia asioita ja kestää eroa kiintymyskohteistaan paremmin. Samalla tavalla kuin edellisessä vaiheessa, hetket ennen nukkumaanmenoa ovat hyvää aikaa osoittaa rakkautta ja kohdata rauhassa perheenä.

Luottamus

Viisivuotiaalla lapsella on jo selkeät omat mieltymykset ja hän kaipaa tunnetta siitä, että vanhempi tuntee hänet omana itsenään. Tässä vaiheessa lapsi oppii myös pitämään omat ajatuksensa ja tunteensa kätkettynä näin valitessaan. Toisin sanoen; hän osaa pitää salaisuuksia. Salaisuuksien pitäminen kuitenkin estää emotionaalisen läheisyyden ja todellisen yhteyden. Toisaalta salaisuuksien jakaminen yhdistää ja lähtökohtaisesti lapsen pitäisi haluta uskaltaa olla avoin kiintymyssuhteessa. Valehteleminen edustaa aivan uudenlaista kypsyyttä lapsen kehityksessä ja usein tämä merkittävä kehitysaskel jää pimentoon sen mielipahan alle, mitä lapsen valehtelu vanhemmissa aiheuttaa. Ongelma ei useinkaan ole, etteikö lapsi tietäisi valehtelemisen olevan väärin. Ongelma ja samalla sen ratkaisu piilee siinä, miksi lapsi ei halua paljastaa itseään tai tekosiaan? Älä koskaan siis rankaise lasta totuuden kertomisesta. Lapsen kuunteleminen ja halu tuntea oma lapsi on aina tärkeää, mutta erityisesti tässä vaiheessa. Hän kasvaa ja muuttuu koko ajan, eikä ole enää useinkaan jatkuvasti vain vanhempiensa vaikutuspiirissä. Yöaikaan luottamuksen vaihe voidaan huomioida joustavuutena; jos lasta on jäänyt vaivaamaan rankka päivä tai konflikti, viivy pidempi hetki lapsen luona nukkumaan mennessä tai nukkukaa vaikka koko yö yhdessä, jos tyypillisesti nukutte erillään.

Tutustu aiheeseen lisää:

Attachment Roots: Developing the Capacity to Hold On When Apart (YouTube)

Deborah MacNamara: Rest, Play, Grow. Making Sense of Preschoolers (Or Anyone Who Acts Like One). https://macnamara.ca/rest-play-grow-making-sense-of-preschoolers/

Gordon Neufeld & Gabor Mate: Hold On to Your Kids. https://neufeldinstitute.org/resources/hold-on-to-your-kids-book/