”It takes a village to raise a child”

Törmäsin Antroblogissa Suvi Jaakkolan kirjoitukseen ”Suomiko maailman paras maa olla äiti?” vuodelta 2016, joka heijasteli paljon omia pohdintojani.

Suomessa meillä on moni asia hyvin, kuten pitkä äitiysloma. Monet kuitenkin viettävät tämän jakson yksin kotona vauvansa kanssa ja pandemia on sulkenut useat harrastusmahdollisuudet, kerhot ja avoimet päiväkodit. Etenkin ensikuukausien aikana tuntuvat sukulaiset ja tuttavat helposti ajattelevan, ettei lapsivuodeaikaa sovi häiritä. Jaakkolan mukaan monessa muussa kulttuurissa tätä aikaa kuitenkin pidetään erityisen haavoittuvaisena ja läheiset hoivaavat vauvan lisäksi myös vanhempaa.

Itse toivoin myös pesintärauhaa tuoreen vauvan kanssa, mutta olen alkanut sittemmin kyseenalaistaa tätä ajatusmallia. Onko kyse enemmän meidän pärjäämisen kulttuurista, jossa odotuksena (ainakin itseään kohtaan) on kestitä vieraita sen sijaan, että vierailijat katsottaisiin tukijoukoksi? Jaakkola toteaa blogitekstissään myös, että kun meillä ei ole vanhempia tukevia kulttuurisia perinteitä, on vanhempien saama sosiaalinen tuki hyvin vaihtelevaa ja pitkälti tuurista kiinni. Kaikilla ei ole tukiverkkoa laisinkaan.

Tuoreen kansainvälisen tutkimuksen mukaan vanhempien kokema uupumus vaihtelee dramaattisesti maiden välillä. 42 maata sisältävässä tutkimuksessa todettiin, että yksilökeskeisissä kulttuureissa esiintyi huomattavasti enemmän vanhempien uupumusta. Individualismilla oli jopa suurempi merkitys, kuin maiden välisellä taloudellisella epätasa-arvolla tai perhekohtaisilla tekijöillä, kuten lasten määrällä ja iällä. Kulttuuriset arvomme siis todellakin saattavat lisätä merkittävästi vanhempien stressiä. (Roskam et al 2021)

Suomalainen äitiys on yksilösuoritus

Jaakkolan mukaan vanhempien täysi hoito- ja kasvatusvastuu lapsistaan on maailmanlaajuisesti ajatellen erikoinen kulttuurinen piirre. Pärjäämisen kulttuurissa apua ei usein uskalleta pyytää ja siitä saatetaan tarjotessakin kieltäytyä, vaikka sisimmässään sille kokisi tarvetta. Ei kehtaa kuormittaa muita. Itsehän minä nämä lapset hankin. Itse nämä hoidan. Riittämättömyyden tunne ja syyllisyys ovat varmasti kaikille vanhemmille tuttuja tunteita. Nämä yhdistettynä itsenäisyyttä ja pärjäämistä korostavaan kulttuuriin ovat raskas yhdistelmä ja monet vanhemmuuteen liittyvät haasteet voidaan kokea tällöin omaksi syyksi ja heikkoudeksi.

”Niin julkisessa kuin tieteellisessäkin keskustelussa äitiydestä keskitytään paljolti siihen, millainen äidin tulisi olla, jotta vauvasta kehittyisi tasapainoinen lapsi. Tämä on eittämättä tärkeää, mutta samalla sivuutetaan täysin se, miten äitiys rakennetaan. Tutkimusaineistot muista kulttuureista osoittavat, että äitiys vahvistuu ihmissuhteiden kautta, ei eristäytymisellä tai yksin pärjäämällä – oltiin omassa kulttuurissamme asiasta mitä mieltä tahansa.” Jaakkola 2016.

Nyt pandemian aikana vanhemmat ovat eristäytyneempiä kuin koskaan. Tämä näkyy paljon vertaisfoorumeilla, jossa vanhemmat hakevat toisistaan tukea. Vertaisryhmistä voi saada parhaimmillaan voimaa, tukea ja vahvistusta omalle vanhemmuudelleen, mutta pahimmillaan ne voivat myös nakertaa omaa itseluottamusta ja lisätä yksinäisyyden kokemusta. Pikaviestintäkulttuurissa usein paljon jää tulkinnan varaan ja jos sisimmässä velloo valmiiksi epävarmuutta ja syyllisyyttä, ne vaikuttavat vahvasti siihen, millä linsseillä asioita lukee. Suomalaistutkimuksen mukaan suurin vanhemman uupumusta ennustava tekijä olikin hänen kokemansa sosiaalinen paine vanhempana ja etenkin, jos hänellä on valmiiksi taipumusta perfektionismiin (Sorkkila & Aunola 2020).

Mitä ajatuksia Sinulla herää aiheesta?

Koitko saavasi tarpeeksi tukea etenkin vanhemmuuden alkumetreillä?

Lähteet:
Jaakkola Suvi. 2016. Suomiko maailman paras maa olla äiti? Antroblogi.fi
Roskam, I., Aguiar, J., Akgun, E., Arikan, G., Artavia, M., Avalosse, H., Aunola, K., Bader, M., Bahati, C., Barham, E. J., Besson, E., Beyers, W., Boujut, E., Brianda, M. E., Brytek-Matera, A., Carbonneau, N., César, F., Chen, B. B., Dorard, G., Dos Santos Elias, L. C., … Mikolajczak, M. 2021. Parental Burnout Around the Globe: a 42-Country Study. Affective Science. Mar 18 : 1–22
Sorkkila, M & Aunola, K. 2020. Risk factors for parental burnout among finnish parents: The role of socially prescribed perfectionism. Journal of Child and Family Studies. 29(2):1-12